Naiseuden ydin naistenpäivän kunniaksi…. Iloinen ja värikäs aihe (oo miten posiitiviset adjektiivit!) josta voisi jauhaa ja vaahdota loputtomiin ja ehkä sen teenkin. Aihepiiri, jossa voi matkata täydellisen lempeyden ja rakkauden kaikista ulottuvuuksista suoraan pikavuorolla pandoran lippaaseen. Pahuuden pannarilla on mukavampi mässäillä, käärmeenpesässä on myöskin Voimaa enemmän kuin… Joten päästiimpä aiheeseen. Nainen on naiselle susi, vanhanaikaista läppää, mutta eläimen tilalle muuttaisin hyeenan heti kättelyssä. Nainen ei halua vain hotkaista toista naista, nainen haluaa raadella sen, kalvaa viimeistä suupalaa myöten ja maistella myös muiden jumalanluomien lihaa. Luonnon kiertokulkua raaimmillaan.

Sillävälin kun pahaa aavistamaton kanssanisäkkäämme istuu huollattamassa turkkiaan kampaajalla, toinen on täynnä ideoita siitä miten sivaltaa pahimman kerran. Oli kyse miehistä, mielipiteistä tai kateutta aiheuttavasta habituksesta, toisen paremmasta sosiaalisesta asemasta puhumattakaan, niin hyvin harvinaista on aito kannustaminen ja myötäeläminen. Miestenvälinen kilpailu on inhimillisempää, reilumpaa ja suorempaa, siitä luulisin suurimman osan meistä apinoista olevan yhtä mieltä.

Naisten maailma on musertavankarmeankäsittämättömän kiero, jossa kauneus ja älykkyys ovat vahvuuksia ja heikkouksia samaanaikaan. Jossa pelataan lähes aina kovilla panoksilla ja kilpailu on kovaa.

Näinollen harmaasta naisesta kestotuulipuvussa syntynyt humanisti on vahvoilla vain itsensä kanssa, ei markkinoilla. Harmaana naisena oleminen ja itsensä täydellisesti sellaiseksi mieltäminen onkin elämän paras oljenkorsi, välttämättömyys hyväksyttynä olemiselle ja itsetunto saattaa olla maissa useammin kuin olisi edes terveellistä mutta harmaat naiset herättävät silti myös hienoisia kateuden tunteita monessa piikkikorkoisessa primadonnassa. Ei pelkästään siinä, että heillä on mukavampien kenkien takia kevyempi askel, vaan heillä on usein toisessa käsipuolessa tyytyväinen käärö ja toisessa tyytyväinen perusjamppa, aidosta loisteesta silmissä puhumattakaan. Ja eikös se ole juuri elämän tarkoitus, elää hyvä ja tyydyttävä elämä, jakaa ilot ja surut jonkun kanssa ja lisääntyä.

Asia ei kuitenkaan ole niin että piikkikorkoinen primadonna pitäisi automaattisesti mieltää kateelliseksi ja Pahansuovaksi Ämmäksi, tapauskysymys tuokin, mutta pikkutotuus sattaa kuitenkin olla, että harmaissa naisissa on enemmän tervettä hyväksyntää toiminnasta puhumattakaan. Kilpailu ei ole niin kovaa koska monet asiat ovat keskinkertaisia, autuaan ja ihanan keskinkertaisia. Kauniinaoleminen aiheuttaa paineen olla täydellinen liian usein… Tosin tuulipuvun voi pukea aina, asennettaankin korjata vaikka kymmenen kertaa päivässä mutta jos on syntynyt kunnon nartuksi, sellaisena saattaa ilman osumia pysyä myös loppuelämänsä. Ja agrenvärittämää asennetta ei korjaa, saatika peitä silloin edes tuulipuku.

Pehmeys, lempeys, empatia, sympatia, herkkyys….. Loputon lista kauniita kuvauksia naisen maailmasta. Maailmasta jossa moni rumempi asia on kuorrutettu kermavaahdolla, koristeltu kullalla tai maalattu pastellisävyllä. Maailmasta jossa on niin paljon täydellisyyttä epätäydellisyyden joukossa, hienosäätöä ja erilaisia tunteita ja tuoksuja. Vaahtokarkin sisällä saattaa olla makeaa suklaata tai karvas ja pilaantunut puolukka. Se kaikki on kuitenkin kauniisti verhoiltu. Hyvyys ja pahuus, koska me useimmat siskot arvostamme estetiikkaa. Ja juuri se onkin salainen aseemme toisiaamme, sekä miehiä vastaan, paskakin on usein kauniissa paketissa. Opi nyt siinä sitten tietämään hienoisista ennakkomerkeistä, että mitä tuleman pitää!